Elokuussa -23 Unikko-poppooseen löydetty Saija tervehtii tässä! Vuonna 2019 Etelä-Pohjanmaan flikan muuttokuorma matkasi Turkuun, ja uusi kotikaupunki tuntui alusta asti kodikkaalta ja rakkaalta. Turussa ollessani olen opiskellut AMK puhevammaisten tulkiksi ja kommunikaatio-ohjaajaksi, ja opiskeluiden ohessa työskennellyt nuorten ja aikuisten erityisryhmien ohjaajana, sekä tuoden ripauksen arjen iloa ihmisten koteihin siistijänä toimiessani. Vapaaehtoisena olen nauttinut ikäihmisten seurasta ulkoilu- ja ystävätoiminnassa.

Pohjalaaseksi en ole kovinkaan häjy, vaan ennemminkin iloa pulppuileva lempeä kohtaaja, jonka luonnetta lakian peltomaiseman tuulet ovat maustaneet rehdillä tekemisellä ja tunnollisuudella. Persoonaani kuvailisin sekoitukseksi turvallista tasaisuutta ja leikkisää innostujaa. Olen äiti ihanalle teini-ikäiselle tyttärelle, kumppani muusikkopuutarhurille, kummitäti ja leikkimestari liudalle rakkaita tenavia, sekä sydänystävä monille tärkeille. Minuun voi törmätä töiden lisäksi kirjaston lukunurkasta, myymälöiden postikorttihyllyjä selailemasta, tai metsistä kävelemästä kahvitermari ja teinin leipomukset repussa. Taidan olla sekoitus tässäkin: ahkera tekijä ja elämästä nautiskelija.

Mielestäni me Unikkolaiset haluamme tukea kokonaisvaltaisesti asiakkaiden hyvinvointia: terveyden, hoivan, ja itsensä merkitykselliseksi tuntemisen kannalta. Itse nautin erityisesti ihmisten kohtaamisesta, ja hoiva-avustajan hoitotyön ohessa iloja jaetaan nauraen ja suruja lohdutusta antaen. Edellinen koulutukseni tuo työskentelyosaamiseeni myös selkokielistämisen ja muistin- sekä kommunikoinnin tukemisen taitoja. Arkea siis pystyy jakamaan, vaikka kuulokojeen patteri vetelisi viimeisiään, tai sanat piilottelisivat kielenpäällä eivätkä löytäisi ulos asti. Selvitellään asioita sitten yhdessä. 

Sykähdyttävää lausetta lainaten: tehdään pieniä tekoja suurella rakkaudella.

-Saija